lauantai 24. syyskuuta 2016

Mitä meille kuuluu?


Viimeinkin on motivaatiota ja aikaa kirjoittaa, mutta sitten kun saan uuden tyhjän sivun auki, en tiedäkään mistä aloittaa.





Lupauksistani huolimatta blogi on ollut vähän kuollut, sillä edellisestäkin postauksesta on ehtinyt vierähtää melkein kuukausi. Mitään kovin erikoista ei ole tapahtunut nyt lähiaikoina, vaan arki rullaa suurinpiirtein normaaliin tapaansa.
Seiskaluokkakin on käynnistynyt ihan hyvin, vaikka mielummin olisinkin jäänyt vielä lomailemaan. Toisaalta on kuitenkin kiva nähdä kavereita joka päivä aina maanantaista perjantaihin. Ensimmäisestä kokeestakin on selvitty todellakin paremmin kuin luulin, sillä matiikankokeen yläreunassa komeili 10+! Myös Pekolle kuuluu hyvää, vaikka vähän aikaa sitten se käyttäytyikin oudosti. Tässä aikaisemmin aikaisemmin kirjoittamaani tekstiä, jossa kerron asiasta hieman tarkemmin:

"Pekko on toiminut ajossa todella hyvin ja turhat säätämisetkin ovat pikkuhiljaa jääneet pois. Viime sunnuntain ajokerta meni kuitenkin täysin päinvastaisella tavalla! Tarkoituksena ajaa perinteinen 6 kilometrin lenkki. Ensimmäiset 3 km sujuivat hyvin, vaikka poni yritti kerran kääntyä kotiinpäin, mutta sekin hoitui vain pienenpienellä muistutuksella. Välillä temppuilun vuoksi isäni / joku kaverini on siis ollut kyydissä tai pyöräilemässä vieressä, mutta nyt halusin ajaa yksin. Kävimme kääntymässä tarhassa ja olimme lähdössä toiselle samanpituiselle lenkille, kunnes poni aloittikin säätämisen, joka tuli kyllä täytenä yllätyksenä. Tuolla tavalla se ei kuitenkaan ollut tehnyt koskaan aikaisemmin, sillä se vain peruutti, kääntyili, pukitteli ja hyppi pystyyn välittämättä lainkaan käskevistä avuista. Pidätteitä se kuunteli jotenkin, mutta oikeaan suuntaan meneminen oli lähes mahdotonta. Se saattoi mennä parikymmentä metriä hyvin, kunnes jälleen stoppasi paikoilleen. Sain siis kyllä vanhempani avustamaan, mutta meno oli silti koko ajan tuollaista. Paluumatka meni kuitenkin hyvin ja reippaasti, niin kuin yleensäkin.

C) Alina Jokela

Tämän jälkeen ohjasajoin Pekon pitkästä aikaa, mutta ei päästy edes tarhasta pois ennen kuin poni alkoi "väittämään vastaan". Loppujen lopuksi päädyin taluttelemaan sitä suitsien kanssa tarhan ulkopuolella. Nyt olen myös maastakäsitellyt sitä jonkinverran, sillä tämä harjoitusmuoto oli valitettavasti jäänyt unholaan kesän aikana. Maastakäsitellessä se on mennyt ihan hyvin, sekä Pekko myös peruuttaa ja väistää toimivasti. Tiellä taluttaessa poni saattaa kuitenkin yhtäkkiä pysähdellä varsinkin lenkin alussa, ja jäädä paikoilleen välittämättä käskyistä, mutta loppujen lopuksi sen kuitenkin saa liikkeelle, jonka jälkeen kaikki menee taas paremmin.

Joskus elokuun puolella poni vaikutti myöskin hieman "onnahtelevan" ajaessa ja kulki melko hitaasti, joten aloin venyttelemään sen kanssa enemmän aina lenkkien jälkeen ja kylmännyt sen jalkoja aktiivisemmin. Ongelma on tämän jälkeen hävinnyt ja nyt poni on taas ollut reippaampi kuin koskaan ennen, joten en oudon käyttäytyminen uskonut johtuvan myöskään jalkojen kipeydestä.
Sunnuntain jälkeen mielessäni on kuitenkin useaan otteeseen käynyt, että ehkä se saattaisi tarvita kengät, sillä talutuslenkillä kivisissä kohdissa olen huomannut sen muuttuvan vastahakoisemmaksi ja kovissa kohdissa hieman arkovan kävelemistä."

C) Alina Jokela
C) Alina Jokela


Nyt tuohon käyttäytymiseen löytyi looginen selitys. Pekolta on jälleen vaihtunut nyt kesän aikana hampaita, kuten tällä viikolla sen syödessä ruisleivän palaa irtosi yksi suurikokoinen takahammas. Tämän jälkeen myös temppuilu loppui, ja kun eilen ajoin Pekon kaverini Janinan kanssa, poni meni oikeastaan täydellisesti, jota en olisi uskonut. Inhottavasta käytöksestä ei ollut tietoakaan ajolenkillä tai sen jälkeenkään, jolloin harjoituksen vuoksi Janina ratsasti sillä 4-5 kierrosta loppukäyntejä. (Se siis ratsukoulutetaan vasta ensi vuonna, mutta nyt sitä jo aletaan pikkuhiljaa totuttamaan ratsastajan painoon.) Tutkimme asiaa, ja hevosten hammaskivuista kertovalta sivulta löytyi luettelo oireista, joista nämä seuraavat pätevät Pekkoon:


  • Heinämällien pudottelu suusta
  • Hidas ja varovainen syöminen
  • Kiukkuisuus syödessä (välillä)
  • Suun aukominen syödessä
  • Heinien liottelu vesikupissa
  • Voimakas syljen eritys
  • Pään kääntäminen vinoon ratsastettaessa tai ajettaessa
  • Ei halua kääntyä (joskus)
  • Peruuttaminen, pukittelu
  • Ei halua ottaa kuolaimia suuhun (ottaa, mutta ei niin mielellään kuin ennen)
C) Alina Jokela

C) Alina Jokela



C) Alina Jokela

Olemme siis aika varmoja, että syy tuohon sen käytökseen johtui vain kipeästä hampaasta. Onneksi asia selvisi ennen Pekon muuttoa takaisin Riitaojaan! Asiasta en todennäköisesti ole muistanut mainita blogin tai instagraminkaan puolella, mutta poni lähtee siis takaisin sinne jo huomenna.
Se on ollut siis vajaat kolme kuukautta ilman lajitovereiden seuraa, joten muiden hevosten läheisyys tekee sille varmaksi hyvää. Selvennykseksi selitän vielä, että Pekko asui siis lokakuusta 2015 tämän vuoden kesäkuun loppuun Riitaojalla, ja nyt muuttaa sinne takaisin kelien kylmetessä. Tästä on varmasti tulossa tännekin postausta, nyt kun pitkästä aikaa motivaatiota blogiin on vaikka muille jakaa! Yksi syy siihen on varmastikin uusi tietokone, jonka sain syyskuun alussa. Se on Lenovo Ideapad 500, joka on tarkoitettu videoiden ja kuvien editointiin, joten se sopii täydellisesti tarkoituksiini. Kunhan opin editoimaan videoita, niitä tulee varmasti tänne blogin puolellekkin. Harjoittelin myös muokkaamaan joitain lähiaikoina ottamiani kuvia, joista voin laittaa pari esimerkkiä tähän alle. Täytyy vielä hehkuttaa, että olen niiiiiin iloinen tästä koneesta, sillä se helpottaa bloggaamista huimasti. Tämän myötä postauksia alkaa varmasti tulemaan aktiivisemmin!






Kaikissa ylläolevissa kuvissa mallina Janina (ja Rhumba)


Janinan koira Ella, Ohjaamassa hyppyjä -blogista




Miten teidän syksynne on käynnistynyt?

lauantai 3. syyskuuta 2016

Pekko ja Iida 2 - vuotta

Viime kuun puolella, 31.8 oli mun ja Pekon "vuosipäivä" eli nyt se on ollut mulla jo kaksi vuotta. En osaa kuvailla kuinka tärkeä se mulle on, mutta en tiedä mitä tekisin ilman sitä! Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä kuvia yhteisen matkamme varrelta:

Alkukesä 2014


Kesä 2014

Talvi 2014/2015

Kevät 2015

Kevät 2015

Kesä 2015
© Olga Mäkinen

Syksy 2015
Talvi 2015/2016



Talvi 2016

Kevät/talvi 2016
Kevät 2016


Kevät 2016

Kevät 2016

Kesä 2016

Kesä/syksy 2016
© Alina Jokela

Kesä/syksy 2016