Keskiviikkona menin siis iskäni kanssa tallille. Iskäni oli tehnyt Pekolle paksuista risuista sellaiset aisat, jonka tapaisia käytetään usein ajokoulutuksessa. Tarkoituksena oli siis kokeilla niitä Pekon perään.
Heti alussa mennessäni tallille huomasin, että Pekolla oli pitkästä aikaa oikeasti hyvä päivä, tai no ainakin siis silloin kun olin itse tallilla, nimittäin viime viikonloppuna vain vanhempani kävivät hoitamassa Pekon kun olin leirillä (postausta tulossa). Pekko tuli tarhassakin mua vastaan ja laski päätään kiltisti pujottaessani riimut sen päähän. Se ei ole yleensä ollenkaan Pekon tapaista. Toivottavasti siitä on nyt viimein tullut herrasmies! :D
Tallissa hoidettiin se melko nopeasti ja laitoimme sille tavalliset ajovarusteet, tosin jätin ohjat ja obershekin pois ja laitoin niiden tilalle suitsiin deltan sekä riimunnarun. Laitoin varulta ponin takajalkoihin myös suojat, jos se sattuisi potkaisemaan niitä aisoihin ja jotain muuta vastaavaa. Tultuamme ulos tallista en heti mennyt kentälle, vaan taluttelin sitä jonkin aikaa pihassa. Poni oli ihan ihmeissään, kun pihalla tapahtui kaikkea outoa; pelottava traktori lanasi kenttää, Neon kengittäjän auto tuli pihaan Pekon ollessa siinä, tallin pihalla oli muutenkin tavallista enemmän autoja, helikopteri lensi paikan yli todella alhaalta, iskä sääti jotain niden kummallisten puukeppien kanssa, ja ponin vieressä oli ärsyttävä Iida, joka hoki varmaankin jatkuvasti, että "ei mitään hätää Pekko" yms, ja lisäksi vielä heppakaverit hirnuivat tarhassa :DD
Lopulta kuitenkin pääsimme kentälle kun traktori tuli sieltä pois. Aluksi teimme niin, että talutin Pekkoa ja isäni veti aisoja perässä tai vieressämme, jotta Pekko tottuisi niihin. Sitten yritimme kiinnittää aisoja Pekon siloihin.Meillä kesti siinä hetken, mutta loppujen lopuksi sekin onnistui niin, että seisoin aidan vieressä ja pidin aisoja ylhäällä, ja isäni talutti ponin niiden väliin. Sitten vedimme hitaasti aisoja taaksepäin (ja jottei Pekko säikähtäisi, sillä oli pieni keppi mitä se sai purra samalla :D) ja pienen säädön jälken saimme ne kiinni nippusiteillä silojen pikalukkoihin. Aluksi Pekko säikähti aisoja ja niistä lähtevää ääntä isäni taluttaessa sitä. Taisi se myös kerran pukittaakkin. Kenttä oli melko liukas lanauksen jäljiltä, mutta ei siitä ollut haittaakaan, sillä Pekko joutui keskittymään pelkkien aisojen sijasta myös pystyssä pysymiseen. Hetken päästä se kuitenkin rauhoittui tajutessaan, ettei aisoista ollut sille mitään vaaraa. Tuo juttu sujui itseasiassa jopa niin hienosti, että oon tosi ylpeä tosta mun ihanasta "pikkuponistani", josta onkin näköjään tulossa jo iso poni <3
Kokeilimme tehdä myös pysähdyksiä ja yrkkiä sekä loivia käännösiä, ja kaikki sujui hyvin. Lopuksi talutin jonkin aikaa Pekkoa myös itse niiden aisojen kanssa. Sitten kun vielä sujui hyvin, päätimme irroittaa aisat. Sen jälkeen ravasin vielä hetken Pekon kanssa. Kenttä oli melko liukas, joten Pekko oli pari kertaa lähellä kaatua, mutta muuten se oli ihan reipas. Sille oli tullut hirveät tilsat ulkoilun aikana, joten varusteiden purkamisen jälkeen puhdistin sen kaviot vielä kertaalleen.
Tallissa hoidettiin se melko nopeasti ja laitoimme sille tavalliset ajovarusteet, tosin jätin ohjat ja obershekin pois ja laitoin niiden tilalle suitsiin deltan sekä riimunnarun. Laitoin varulta ponin takajalkoihin myös suojat, jos se sattuisi potkaisemaan niitä aisoihin ja jotain muuta vastaavaa. Tultuamme ulos tallista en heti mennyt kentälle, vaan taluttelin sitä jonkin aikaa pihassa. Poni oli ihan ihmeissään, kun pihalla tapahtui kaikkea outoa; pelottava traktori lanasi kenttää, Neon kengittäjän auto tuli pihaan Pekon ollessa siinä, tallin pihalla oli muutenkin tavallista enemmän autoja, helikopteri lensi paikan yli todella alhaalta, iskä sääti jotain niden kummallisten puukeppien kanssa, ja ponin vieressä oli ärsyttävä Iida, joka hoki varmaankin jatkuvasti, että "ei mitään hätää Pekko" yms, ja lisäksi vielä heppakaverit hirnuivat tarhassa :DD
Lopulta kuitenkin pääsimme kentälle kun traktori tuli sieltä pois. Aluksi teimme niin, että talutin Pekkoa ja isäni veti aisoja perässä tai vieressämme, jotta Pekko tottuisi niihin. Sitten yritimme kiinnittää aisoja Pekon siloihin.Meillä kesti siinä hetken, mutta loppujen lopuksi sekin onnistui niin, että seisoin aidan vieressä ja pidin aisoja ylhäällä, ja isäni talutti ponin niiden väliin. Sitten vedimme hitaasti aisoja taaksepäin (ja jottei Pekko säikähtäisi, sillä oli pieni keppi mitä se sai purra samalla :D) ja pienen säädön jälken saimme ne kiinni nippusiteillä silojen pikalukkoihin. Aluksi Pekko säikähti aisoja ja niistä lähtevää ääntä isäni taluttaessa sitä. Taisi se myös kerran pukittaakkin. Kenttä oli melko liukas lanauksen jäljiltä, mutta ei siitä ollut haittaakaan, sillä Pekko joutui keskittymään pelkkien aisojen sijasta myös pystyssä pysymiseen. Hetken päästä se kuitenkin rauhoittui tajutessaan, ettei aisoista ollut sille mitään vaaraa. Tuo juttu sujui itseasiassa jopa niin hienosti, että oon tosi ylpeä tosta mun ihanasta "pikkuponistani", josta onkin näköjään tulossa jo iso poni <3
Kokeilimme tehdä myös pysähdyksiä ja yrkkiä sekä loivia käännösiä, ja kaikki sujui hyvin. Lopuksi talutin jonkin aikaa Pekkoa myös itse niiden aisojen kanssa. Sitten kun vielä sujui hyvin, päätimme irroittaa aisat. Sen jälkeen ravasin vielä hetken Pekon kanssa. Kenttä oli melko liukas, joten Pekko oli pari kertaa lähellä kaatua, mutta muuten se oli ihan reipas. Sille oli tullut hirveät tilsat ulkoilun aikana, joten varusteiden purkamisen jälkeen puhdistin sen kaviot vielä kertaalleen.
 |
Tästä talli kerrasta jäi kyllä tosi kiva fiilis, on mulla kyllä hieno poni :)
|
Tähän loppuun kiitän teitä vielä 20 lukijasta. Ihan mahtavaa, että jotku oikeasti lukee näitä mun postauksia ♥ Laittakaa kommentteihin ehdotuksia erikoispostausta varten!
